Riittääkö maaseudulle rahaa?

OP Pohjolan pääjohtaja Timo Ritakallio (vas) MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä kohtasivat debatissa Keskitien säätiön puheenjohtaja Ilkka Haaviston moderoidessa keskustelua.
Maaseudulla on paljon mahdollisuuksia, mutta onko rahoituksen ehtojen tiukentumisesta muodostunut este niiden toteuttamiselle?
Keskitien säätiö järjesti ensimmäisen Keskitie Forum -keskustelutilaisuuden marraskuun alussa Helsingissä. Keskustelutilaisuudessa pureuduttiin kasvukeskusten ulkopuolisen Suomen rahoitushaasteiden syihin, seurauksiin ja ratkaisuihin yhdessä arvostettujen asiantuntijoiden kanssa.
Olipa kyse sitten sukupolvenvaihdosta suunnittelevasta maatalousyrittäjästä, investointihalukkaasta yrityksestä tai kotiseudulle paluumuuttoa suunnittelevasta perheestä, valmiit – ja realistiset – suunnitelmat voivat kariutua haasteisiin saada lainaa. Tällaisten viestien määrä on valitettavasti yleistynyt, eikä rahoituksen puute rajoitu ainoastaan maaseudulle, vaan kyse on laajemmasta kasvun esteestä.
Samalla pankkien vakavaraisuus on vahvistunut jopa niin, että Suomen Pankistakin on patisteltu pankkeja rohkeampaan luototukseen.
Pellervon Taloustutkimus PTT:n toimitusjohtaja Markus Lahtinen totesi alustuspuheenvuorossaan, ettei alueellinen polarisaatio ole luonnonlaki. Alueiden elinvoiman kasvu edellyttää investointeja, jotka puolestaan tarvitsevat rahoitusta.
Pankin näkökulmasta lainoittamisessa olennaista on arvio takaisinmaksukyvystä. Pankkien konttoriverkosto on kutistunut ja keskittynyt merkittävästi sitten 1990-luvun, mikä on vaikuttanut paikallistuntemukseen. Jos ennen vanhaan mentiin tutun, alueen ja ihmiset tuntevan pankinjohtajan puheille, ovat pankkikonttorit nykyisin keskittyneet lähinnä kaupunkeihin. Koska pankin arvioon vaikuttaa takaisinmaksukyvyn lisäksi lainanhakijan sitoutuminen ja usko omaan tekemiseensä, on tällaisten arvioiden tekeminen vaikeaa ellei peräti mahdotonta etäältä käsin.
OP Pohjolan pääjohtaja Timo Ritakallion ja MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilän välisessä debatissa moderaattorina toiminut Keskitien säätiön puheenjohtaja Ilkka Haavisto totesi, että kuulemiensa kokemusten perusteella lainaneuvottelut ovat muuttuneet tiedonkeruuksi. Päätöksenteko tapahtuu jossain muualla ja muiden ihmisten toimesta. Ritakallion mukaan kyse on pankkisääntelyyn perustuvasta tehtävien eriytymisestä, jossa yksi henkilö neuvottelee, toinen arvioi vakuudet ja kolmas tekee päätöksen lainan myöntämisestä.
”Päätökset tehdään paikallisesti, ei Helsingissä”, Ritakallio vakuutteli. Hän myös sanoi Osuuspankkien lisänneen maatalouden ja maaseudun yritysten rahoitusta viime aikoina.
Ritakallio totesi olevan yleinen väärinkäsitys, että riittävät vakuusarvot takaisivat lainan. Ensisijaisia perusteita ovat asiakkaan tai hankkeen maksukyky ja kassavirta.
Hemmilän mukaan maatalouden heikko kannattavuus ja pääoman puute rajoittavat maatiloilla tehtäviä välttämättömiä korjausinvestointeja, jolloin tuotantokyky rapautuu hitaasti ja jää kiireellisten ongelmien varjoon. Hän esittikin valtakunnallista selvitystä tilojen korjaustarpeesta. Kyse on huoltovarmuudesta.
Hemmilän mukaan maatalous on yrittäjyyttä, joka esimerkiksi investointeihin liittyvän erityisluonteensa vuoksi vaatii kärsivällistä pääomaa. Ilmastonmuutoksen myötä kiinnostus Suomen viljelyolosuhteita kohtaan tulee kasvamaan. Samalla ulkomaisen pääoman lisääntyminen ja kotimaisen pääoman väheneminen huoltovarmuuskriittisellä sektorilla aiheuttaa riskejä.
Ritakallion mukaan maatilat ovat keskenään hyvin erilaisia ja rakennemuutos on edelleen kesken. Viidennes 30 000 tilasta on vaikeasti rahoitettavia, kun taas samankokoinen osuus tiloista saisi lainoitusta enemmänkin, koska niillä menee hyvin. 60 prosenttia tiloista jää näiden väliin.
Jos ovat maaseudun yritykset erilaisia, niin sama pätee myös pankkeihin. Eri pankkiryhmien suhtautuminen maaseuturahoitukseen voi vaihdella paljonkin.
Asuntopuolella tilanne on myös haastava. Vaikka maaseudulta voi saadakin talon kasvukeskuksiin verrattuna edulliseen hintaan, voi asuntolaina tai remonttilaina siitä huolimatta jäädä saamatta. Tilaisuudessa nähdyllä inserttivideolla maaseudulla toimiva yrittäjä Yrjö Ronkainen kuvaa osuvasti, että ellei hän olisi 25 vuotta sitten saanut lainaa talonhankintaan ja yrityksen perustamiseen, olisivat nämä haaveet jääneet toteutumatta. Tällä hetkellä moni yritys etsii jatkajaa ja moni nuori haluaa muuttaa maaseudulle. Jos lainaa ei tipu, tämä ei onnistu.
”Ilman rahoitusta nuoren unelma voi kaatua, yritys jäädä ilman jatkajaa ja työpaikat kadota”, Ronkainen sanoo videolla. Koko maan mittakaavassa menetettyjen mahdollisuuksen summa voi olla hyvin suuri.