Päätelmiä Leader-toiminnasta, kunnista ja maaseudun paikallisen kehittämisen tulevaisuudesta
Maaseudun tulevaisuutta ajatellen Suomessa eletään odottavissa tunnelmissa. Euroopan unionissa valmistellaan parhaillaan ohjelmakautta vuosille 2028-2034, ja neuvottelujen tuloksesta riippuvat myös maaseudulle ja sen elinkeinoihin suuntautuvien kehittämisvarojen määrä ja tuen muodot. Maaseudun paikalliskehittäjien keskuudessa jännitystä aiheuttaa erityisesti Leader-toiminnan tulevaisuus.
Kunnissa luotetaan Leader-toimintaan
Tutkin väitöskirjassani maaseudun kehittämistä suomalaisissa kunnissa ja siihen liittyvää hallinnan tapaa. Vaikka Leader-toiminta ei ollut alkujaan tutkimukseni varsinaisessa polttopisteessä, muodostui siitä työn edetessä tärkeä ja kiinnostava paikallinen maaseutupoliittinen kysymys.
Jo aineistonkeruuvaiheessa kävi ilmi, että puhuttaessa maaseudun kehittämisestä huomio suuntautui kunnissa juuri Leader-ryhmiin ja niiden kylien kanssa tekemään paikalliseen kehittämistyöhön. Kunnat mielellään myös tukevat Leader-ryhmien ja kylien välistä yhteistyötä eri tavoin. Tutkimukseni mukaan kunnat luottavat maaseudun kehittämisessä selvästi Leader-ryhmien panokseen.
Leader-toiminta täyttää tänä vuonna pyöreät 30 vuotta. Toiminnan pääperiaatteena on, että Leader-yhdistykset toimivat itsenäisesti, irrallaan kunnallishallinnosta ja paikallispolitiikasta. Tätä asetelmaa on alusta saakka kannatellut LEADER-yhdistyksiä koskeva kolmikantaperiaate, jonka mukaan alueen asukkailla, yhteisöillä (yhdistyksillä ja yrityksillä) ja kunnilla tulee olla jokaisella yhden kolmasosan edustus toimintaryhmän hallituksessa. Samoin kunnat ovat rahoittaneet toimintaa vuotuisella kokonaisrahoituksella, puuttumatta yksittäisten hankkeiden rahoituspäätöksiin.
Silti Leaderin tärkeys maaseudun kehittämisvälineenä ei johdu kunnissa yksinomaan toiminnan alkuvaiheessa tehdyistä politiikkaratkaisuista. Tutkimukseni perusteella kuntien Leader-suhteen taustalta heijastuu myös tietynlainen epäusko siihen, voidaanko maaseudun kehitykseen ylipäätään vaikuttaa. Ulkoiset muutosvoimat ja kuntatalouden asettamat reunaehdot hankaloittavat kuntien osallistumista maaseudun kehittämiseen. Myös hankemuotoiseen työskentelyyn liittyy kunnissa omanlaisiaan haasteita.
Edellä esitettyjen osatekijöiden vaikutuksesta kunnissa on siten houkuttelevaa siirtää vastuuta Leader-yhdistyksille ja maaseudun paikallisyhteisöille. Tällaiselle peliliikkeelle retorista tukea on tarjonnut myös paikallista omaehtoisuutta korostava kansallinen maaseutupolitiikka.
Maaseuturahoitus ja Leader EU:n valinkauhassa
Tämänhetkisen tiedon mukaan Leader-toiminta tulee jatkumaan myös tulevalla EU:n ohjelmakaudella. Kuitenkin kysymys siitä, paljonko Leader-toimintaan ja maaseudun yritystoiminnan edistämiseen tullaan osoittamaan resursseja, on vielä
avoinna.
Viime vuonna Euroopan komissio esitteli niin sanotun yhden rahaston mallin, joka käytännössä veisi mahdollisuuden osoittaa yksinomaan Leader-toimintaan kohdennettua rahoitusta. Nykyiseen verrattuna Leader-rahoituksen tilanne muuttuisi tällöin merkittävästi, sillä uudessa rahoitusmallissa Leader-ohjelman edellyttämät varat olisivat muun aluekehittämisrahoituksen kanssa samassa kehyksessä. Tällöin merkitystä olisi mitä ilmeisimmin myös kansallisilla poliittisilla valinnoilla, minkä verran Leader-toimintaa halutaan jatkossa tukea Suomessa. Monenlaiselle edunvalvonnalle lienee siten maaseudun tulevaisuutta ajatellen tilausta.
Maaseudun kehittämiselle selkänojaa selonteosta
Vaikka työ Leader-rahoituksen turvaamiseksi on hallinnon rattaissa vielä kesken, on samalla syytä kiinnittää huomiota myös muihin maaseudun kehitykseen mahdollisesti vaikuttaviin tekijöihin. Yksi tällainen on maaseutupoliittinen selonteko, jonka hallitus antoi eduskunnan käsiteltäväksi maaliskuussa 2026. Selonteko on järjestyksessään kolmas, aiemmat vastaavat politiikkadokumentit ovat vuosilta 1993 ja 2009. Maaseudun kehittämistä ajatellen selonteko onkin eräänlainen poliittinen virstanpylväs.
Käsittelyssä olevassa selonteossa painotetaan vahvasti kansalaisyhteiskunnan roolia maaseudulla ja paikallisyhteisöjen kykyä hyödyntää alueensa voimavaroja sekä inhimillistä ja sosiaalista pääomaa. Selonteosta voi siis ammentaa poliittista selkänojaa myös Leader-toiminnan tulevaisuutta koskeviin ratkaisuihin.
Ajan hengen mukaisesti selonteossa maaseudun asukkaat ja yhteisöt nähdään tärkeänä myös kansallisen kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Selonteon mukaan maaseutualueiden elinvoima, yhteisöllisyys ja paikalliset toimijat ovat avainasemassa rakennettaessa kriisinkestävää yhteiskuntaa.
Maaseudun paikalliseen kehittämistoimijuuteen ja sen tukemiseen kohdistuu siten monenlaisia odotuksia. Samalla tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei maaseudun elinvoiman ylläpitämistä saa jättää liiaksi kansalaisyhteiskunnan ja yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen varaan. Julkisen vallan roolia ja vastuuta maaseutualueiden kehityksen turvaajana ei voi sivuuttaa, vaikka uudenlaisia, kustannustehokkaita ratkaisuja on epäilemättä etsittävä. Nykyisessä maailmantilanteessa on entistä tärkeämpää, että kaupunkilaisten ja maaseudun asukkaiden välille ei synny juopaa, vaan suomalaisten yhteisyyttä vaalitaan myös maaseutuun kohdistuvan politiikan avulla.
Mustakangas, E. 2025. Maaseutukunta ja hallinta. Kunnan strategiatyö ja hanketoiminta maaseutualueiden kehittämisessä. Tampereen yliopiston väitöskirjat 1328. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4137-4
Kirjoittaja kiittää Keskitien säätiötä väitöskirjalle myönnetystä rahoituksesta.
Kirjoittaja:
Ella Mustakangas
Tutkija, hallintotieteen tohtori
Luonnonvarakeskus (Luke)
Kuva: Pixabay